you feel like you`re dead but you know you are alive

Jotenkin vaikea aloittaa kirjoittamaan mistään. En tiedä mistä aloittaa. Kaikki on tällä hetkellä niin sekaisin pään sisällä. En saa oikein kiinni mistään ajatuksesta.

Ahdistus nostaa päätään ja olen aika varma, että en jaksa sitä enää kauaa. Tekee mieli viiltää, mutta eipä tuo mitään auta. Ei ole auttanut vuosiin. Sitä on vain pakko tehdä, vaikka ei se auta. Ehkä siihen on vain jäänyt niin koukkuun, että aina kun vähänkään huono olla, haluaa satuttaa itseään.

Syömishäiriö on kuluneen kuukauden aikana mennyt tosi paljon huonompaan suuntaan. Ennen sitä oli jo pahana, mutta nyt kaikki ajatukset ovat joko syömisiin yms tai itsetuhoisuuteen liittyviä. Joudun käymään jatkuvaa taistelua näiden ajatusten kanssa ja en jaksaisi enää yhtään.

Perjantaina olisi aika psykologille mutta en tiedä miten saan edes osan asioista kerrottua. Kun minulta kysyy, vastaan kyllä, mutta en osaa itse tuoda asioita julki. Tuntuu vain, että kaikki nauravat ja vähättelevät ongelmiani tai sitten ovat kyllästyneitä kuuntelemaan samaa paskaa vuodesta toiseen. En oikein tiedä pitäisikö näyttää päiväkirjaa psykalle, jotta saan kaikki asiat sanottua vai esitänkö vain, että kaikki on hyvin..

jälleen uusi alku

Olen vuosien varrella kirjoittanut useita blogeja, mutta halusin nyt tehdä uuden, sillä edelliseen en ole kirjoittanut pitkään aikaan ja tuntui tyhmältä, että alkaisin taas kirjoittamaan sinne. Vanhat blogit kertovat tarinaa siitä asti kun sairastuin. Tämän blogin tarkoituksena olisi kertoa tarina joko paranemisesta tai siitä miten luovutin taisteluni. Kirjoitustyylissä on vielä paljon hiomista ja en ole kirjoittanut aikoihin mitään, joten tekstin sujuvuus ei alkuun ole paras mahdollinen. Toivon, että se ei häiritse teitä jotka tänne löytävät tiensä. Tämä on kuin julkinen päiväkirjani. Voitte myös seurata instagramiani @depressedmerzu.

En halua itseni esittelystä tehdä hirveän pitkää, sillä kun kirjoitan tätä blogia minuun tutustuu paremmin. Aloitan nyt näistä perusasioista niin ovat alta pois ja pääsen alkuun varsinaisten postausten kanssa. Voin tehdä erillisen postauksen siitä miten sairastuin jne. Tässä kuitenkin lyhyesti minusta.

Olen 19-vuotias tyttö. Sairastuin 9-luokalla masennukseen ja paniikkihäiriöön. Sen jälkeen olen ollut kahdeksan kertaa suljetulla osastolla ja yhden kerran päiväosastolla. Lisäksi olen käynyt nuorisopsykiatrianpoliklinikalla keskustelemassa asioista vuosien ajan. Olen myös käynyt psykofyysisessä terapiassa ja dktryhmässä (dialyktinen käyttäytymisterapia).

Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi sisko ja veli. Vanhempani eivät ole eronneet, mutta iskä asuu toisessa kaupungissa töiden takia ja tulee viikonlopuiksi kotiin. Näin on ollut koko elämäni ajan. Olin lukiossa samassa kaupungissa kuin iskä on töissä ja asuin hänen kanssaan, sillä meillä on täällä asunto. Nyt asun taas iskän kanssa täällä, jotta voin käydä valmennuskurssia.

 Valmistuin jouluna ennätysajassa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Valmistumisen kanssa olin tosi tiukilla, sillä olin opiskelujeni aikana pari kertaa osastolla ja sairaslomalla ja silti onnistuin valmistumaan ajoissa. Lukiota en jaksanut käydä sairastelujen vuoksi loppuun. Tällä hetkellä käyn valmennuskurssilla, jotta pääsisin opiskelemaan psykologiaa, mutta se unelma alkaa hetki hetkeltä lipua kauemmas minusta, koska en osaa mitään.

Olin oppisopimuksella vastaanottokeskuksessa töissä ja edelleen käyn siellä satunnaisesti tekemässä tuntitöitä. Lisäksi olen MLL:n lastenhoitaja. Tykkään tehdä töitä, mutta välillä muutamakin tunti on liikaa. Toisaalta kaipaisin vakituista työtä.

Tässä olivat nämä perustiedot ja alan varmaan heti kun saan blogin muokkaukset edes johonkin kuntoon (en välttämättä onnistu tekemään tästä kovin hienoa), alan kirjoittaa enemmän postauksia.