you feel like you`re dead but you know you are alive

Jotenkin vaikea aloittaa kirjoittamaan mistään. En tiedä mistä aloittaa. Kaikki on tällä hetkellä niin sekaisin pään sisällä. En saa oikein kiinni mistään ajatuksesta.

Ahdistus nostaa päätään ja olen aika varma, että en jaksa sitä enää kauaa. Tekee mieli viiltää, mutta eipä tuo mitään auta. Ei ole auttanut vuosiin. Sitä on vain pakko tehdä, vaikka ei se auta. Ehkä siihen on vain jäänyt niin koukkuun, että aina kun vähänkään huono olla, haluaa satuttaa itseään.

Syömishäiriö on kuluneen kuukauden aikana mennyt tosi paljon huonompaan suuntaan. Ennen sitä oli jo pahana, mutta nyt kaikki ajatukset ovat joko syömisiin yms tai itsetuhoisuuteen liittyviä. Joudun käymään jatkuvaa taistelua näiden ajatusten kanssa ja en jaksaisi enää yhtään.

Perjantaina olisi aika psykologille mutta en tiedä miten saan edes osan asioista kerrottua. Kun minulta kysyy, vastaan kyllä, mutta en osaa itse tuoda asioita julki. Tuntuu vain, että kaikki nauravat ja vähättelevät ongelmiani tai sitten ovat kyllästyneitä kuuntelemaan samaa paskaa vuodesta toiseen. En oikein tiedä pitäisikö näyttää päiväkirjaa psykalle, jotta saan kaikki asiat sanottua vai esitänkö vain, että kaikki on hyvin..